Deskriptio ja analyysi

Olen tällä hetkellä hieman hukassa metodisesti. Eniten on mietityttänyt deskription ja analyysin ero. Toisaalta, myös perinteisen systemaattisen analyysin strukturointi on mietityttänyt.

Aloitan struktuurista. Jos nimittäin systemaattista analyysia lähestytään käsite-väitelause-argumentaatio-edellytys -struktuurin kautta, silloin analyysi on lähinnä lähdepohjainen. Eri osametodit lähinnä osoittavat sitä, mitä kohtaa tekstissä tutkitaan: tutkitaanko yksittäisiä käsitteitä, tutkitaanko väitelauseita, argumentaatiota vai sen systeemin edellytyksiä. Näin ilmaistuna systemaattinen analyysi kuulostaa metodina aika selkeältä.

Erikoisimman ongelman aiheuttaa tässä nyt käsiteanalyysi. Nimittäin käsitteitä kun ei voida analysoida, ellei analysoida nimenomaisesti sanoja, niiden esiintymistä eri väitelauseissa ja väitelauseiden käyttämistä argumentaatiossa - sekä myöskin käsitteen historiallista ja systemaattista taustaa, joka usein valottaa käsitettä (mutta voi johtaa myös historismiin, mikäli tutkittavassa tekstissä käsitettä käytetään huomattavalla tavalla aiemmasta poikkeavalla tavalla). Vastaavasti ei voida myöskään väitelauseita tai argumentaatiota tutkia tarkastelematta käsitteitä ja niiden merkityksiä.

Oma ongelmansa on, erityisesti Dionysioksen pahuuden teorian kohdalla itselläni, että deskription ja analyysin ero alkaa hämärtyä. Missä kohdassa analysoin, milloin on kyse deskriptiosta? Kuvitteleeko lukija kaiken, mitä kirjoitan ennen viitettä olevan deskriptiota, vai voinko olettaa, että lukija lukee tekstiä yhdessä Dionysioksen tekstin kanssa? (En voine.)

Ähhh. Hajoan...