Denys Turner: The Darkness of God

Ensimmäisenä lukemisen alle lähti Denys Turnerin The Darkness of God, Negativity in Christian Mysticism. Luen kirjasta vain kaksi ensimmäistä kappaletta. Kirja käsittelee antiikin ja keskiajan negatiivista mystiikkaa. Sen peruspointti, jota Turner alkupuheissaan toistaa kiitettävän usein on tämä: antiikin ja keskiajan uskonnollisen kielen puhe sisäisyydestä, noususta, valosta ja pimeästä ja ykseydestä Jumalan kanssa ei ole puhetta kokemuksesta, vaan nimenomaisesti kokemuksen puutteesta. Uusplatoninen dialektinen epistemologia toimi sinä käsiteapparaattina, jonka kautta tämä puhe tuli ymmärretyksi nimenomaisesti kokemuksen puutteena. Myöhemmät ajat ovat tulkinneet vanhoja tekstejä puolestaan eksperimentalistisest ja pyrkineet etsimään kokemusta, joka on moderneissa mystiikoissa etusijalla.

Ensimmäisessä luvussa, jonka jo luin, Turner radikalisoi teesiään: kristillisen negatiivisen mystiikan taustalla on kaksi lähdettä, Platonin luolavertaus (Valtio VII) ja Exoduksen kuvaus Mooseksen noususta Siinaille (mm. Ex. 19-20). Näiden kahden yhdistyminen yhdistää luolavertauksessa esiintyvän nousun aistisesta intellektuaaliseen ja kohti hyvää, joka on juuri ja juuri havaittavissa samantyyppiseen nousuun, jonka Mooses kokee: valoja, ääniä ja lopulta katsellaan Jumalan paikkaa, vaan ei itse Jumalaa. Näiden kahden yhdistyminen tekee Jumalan lähestymisestä sisäistä (aistisesta intellektuaaliseen), nousujohteista (vuorelle nousu, luolasta nousu) ja valon ja pimeyden metaforin kuvattua. Lopulta yhtyminen Jumalaan tapahtuu kielen, järjen ja kaiken olevan yläpuolella.

Toista lukua en ole vielä lukenut. Päivitän tähän postaukseen kyseisen luvun keskeiset ajatukset luettuani sen.