Jumalallisten nimien teoria: nimetön Jumala

Jumalallisten nimien teoriassa on periaatteessa kaksi kääntöpuolta: yhtäältä Jumala on täysin nimetön, toisaalta Jumalalla on kaikki nimet. Olen nyt näinä Syyrian kolmena ensimmäisenä päivänä aloittanut symboliteorian käsitteistön analyysin ja keskittynyt nimien teoriaan. Selittäessäni nimien teoriaa olen myös voinut tuoda näkyviin sitä uusplatonistista metafysiikkaa, joka Dionysioksen ajattelussa on vahvana sekä taustalla että esillä.

Olen toistaiseksi keskittynyt Jumalan nimettömyyden aspektiin. Olen osoittanut, kuinka se perustuu uusplatonistisen metafysiikkaan (Remeksen prinsiipit 1, 3 ja 4) ja olen juuri edistymässä myös Dionysioksen antaman raamatullisen perustelun selvittämisessä. Laitan työpäivän päättyessä tänään tekemiäni käännöksiä myös näkyviin. Niissä näkyy kohtalaisen selkeästi Dionysioksen ajatus, jonka mukaan ei tule "lähteä puhumaan tai ajattelemaan yliolevaa ja salattua Jumaluutta kuin meille pyhissä kirjoituksissa [annetuilla] jumalallisilla selvityksillä." (DN I, 1: PTS 33, 108.6f.)

Liittyen aikaisempaan kirjoitukseeni jumalallisten nimien käytöstä, en usko, että aion kirjoittaa niistä noin laajasti. Gradun aiheen kannalta ei ole olennaista käsitellä esimerkiksi unifioitujen nimien käsitettä, koska sillä ei ole mitään annettavaa itse symboliteorian kannalta. Vain jumalallisia nimiä tai kolminaisuutta käsittelevä tutkimusaihe perustelisi nimiteorian ekstensiivisen tutkimuksen.