Uusi viikko Syyriassa

Nyt on taas uusi viikko Syyriassa alkanut! Aloitin viikon vahvasti vastaamalla sähköpostikysymykseen, "Millaisen mielikuvan sinussa herättää väite, jonka mukaan Dionysiuksen pelastusopin ydin on in ipsa fide Christus adest?"

Tähän viestiin vastasin muutamalla kappaleella - en laita koko viestiä tähän - mutta totesin, että sen soteriologisen ymmärryksen perusteella, joka nousee kohdista DN I, 4 & CH 1, 1-2 & EH I, 3-4, Dionysioksen soteriologiassa päämääränä on theosis, joka puolestaan tarkoittaa samankaltaistumista (homoiosis) ja yhdistymistä (henosis). Tähän päämäärään päästään katselun (theoria) kautta - katselun, jonka kohteena on jumalallinen valo ja ylioleva säde, joka loistaa pyhissä kirjoituksissa ja hierarkkisissa riiteissä olevien symbolien kautta.

Lutherin in ipsa fide Christus adest (itse uskossa Kristus on läsnä, itse usko on Kristuksen läsnäolon muoto) tulkitaan niin, että siinä on kyse siitä, että Jumala itse toteuttaa ihmisessä yhtymyksen Kristuksen kanssa sanan ja sakramenttien kautta. Tämän yhtymyksen katsotaan olevan non-kognitiivinen tila ("status fidei") ennemmin kuin (epistemologinen luottamus)akti. Jos ipsa ymmärretään näin, kognition ylittäväksi asiantilaksi, on mahdollista samaistaa se Dionysioksen henosis-käsitteeseen (siis, jos fides on unio cum Christo).

Yhtymäkohtia löytyy ja tämä aspekti on ihan tutkimisen arvoinen. Luther, jonka mielestä Dionysios platonisoi enemmän kuin kristillisti, taitaakin olla enemmän dionysiaaninen kuin ehkä haluaisikaan.