Omne agens agit sibi simili

Olen nyt lueknut Philipp W. Rosemannin kirjaa Omne agens agit sibi simili. A "Repetition" of Scholastic Metaphysics. Olen keskittynyt lukuihin II ja III, joista ensimmäinen käsittelee uusplatonistista kausaliteettiteoriaa (Plotinos ja Proklos) ja jälkimmäinen sen kristillistä sovellusta (Dionysios ja Augustinus).

Tämän äärellä olen ymmärtänyt, että kuva-arkkityyppi -käsitekokonaisuus on selkeästi kausaliteetin piiriin kuuluva käsite, ja että se ulottuu paljon kauemmaksi kuin pelkän samankaltaisuuden osoittamiseen. Plotinoksella kuva-arkkityyppi -kokonaisuus näyttäisi Rosemannin mukaan sisältävän kolme kausaalista huomiota: ensinnäkin sen, että aiheutetut ovat täydellisemmin syyssään; toiseksi sen, että kuva ei vastaa täysin arkkityyppiä; ja kolmanneksi, että kuva on arkkityyppinsä kaltainen. Myöhemmin Proklos systematisoi Plotinoksen ajattelun termein 1) μονή, pysyminen: aiheutetut ovat ja pysyvät syyssään; toisaalta myös syy pysyy aiheuttamissaan, 2) πρόοδος, lähteminen: aiheutetut eroavat syystään (erilaisuus, differentiaatio), 3) επιστροφή, paluu: aiheutetut pyrkivät syyhynsä (kaltaisuus, identifikaatio).

Tämä saattaa hyvinkin tuhota muuttaa dispositioni, joka on toistaiseksi rakennettu hienosti perinteisten jumalatuntemuksen teiden perusteella. Mahdollinen tuleva dispositio voisi sen sijaan näyttää tältä:

I. Symboliteoria
I.1. Kausaliteettiteoria
I.2. Noeettiset nimet ja aistiset symbolit
I.3. Dialektinen sentrifuugi
I.4. Jumalallisen valon kontemplaatio

No, saa nyt nähdä.