Jumalallisten nimien teoria: moniniminen Jumala

Niin kuin totesin aiemmin, jumalallisten nimien teorian toinen puoli on Jumalan moni- tai jopa kaikkinimisyys. Tänään kirjoitin nimiteorian tästä aspektista. Se perustuu siihen, että Jumala on kaiken syy. Kaiken syynä hän pitää jokaisen aiheuttamansa asian "sisällään" erottelemattomasti ja, sanoisinko, yliolevasti. Tähän liittyy myös nk. paradigmaoppi, jota tulen käsittelemään symboli- tai kuva-käsitteen analyysin yhteydessä hieman enemmän.

Pääsin myös vihdoin viittaamaan Eric D. Perlin mainioon kirjaan Theophany (SUNY 2007), jota voin suositella kaikille paitsi Dionysioksesta niin myös uusplatonismista kiinnoistuneille. Kirjoitin Yhden ja kaiken olevan välisestä erosta; Yhdessä kaikki on distinktoimattomasti ja distinktio on tarpeen, jotta asia on ajateltavissa ja siten oleva. (En muuten tiedä, onko Perl ihan samoilla linjoilla Remeksen kanssa siinä, että oleva edeltää noeettisuutta; tämä on Remeksen 7. prinsiippi.) Jumalan ja kaikkeuden suhde on kompleksinen, mutta tiivistettynä Jumala on distinktoimattomasti kaikki, ja kaikki on "distinktoitu Jumala". Dionysios ei tosin sitä minusta ihan näin radikaalisti varmasti sanoisi, eikä selitys tällaisenaan, ilman tiettyjä lisämäärittelyjä Yhden asemasta yliolevana jne., ole riittävä.

Huomenna päätän nimien teorian käsittelyn ja siirryn symboli- tai kuvakäsitteen analyysiin!