Jumalallisten nimien teoria: paradigmat

Olen tänään kirjoittanut Jumalassa olevista paradigmoista eli esimäärittelyistä. Paradigmat ovat Jumalassa olevia suunnitelmia, jotka "rajaavat ja luovat" kaiken olevan. Jumalassa paradigmat ovat yliolevasti, yksinkertaisesti ja rajattomasti, eikä Häntä voida jakaa paradigmoihin ikään kuin yksi "osa Jumalaa" sisältäisi yhden paradigman ja toinen toisen. Ei; puhe useista paradigmoista on siinä määrin epäselvää, että se johdetaan paradigmojen aikaansaamista efekteistä (siis niistä, jotka paradigmat ovat määrittäneet ja siten tehneet oleviksi). Jumalassa paradigmat ovat "yksinkertaisesti ja rajattomasti".

Paradigmojen olemassaolo rajattomasti ja niiden kyky rajaten luoda asioita perustuu siihen, että kunkin olevan on oltava rajattu ja siten yksittäinen, muista yksittäisistä eroava jokin. Se, mikä on rajattu, on oleva, koska se on rajattuna kykenevä olemaan ajatuksen sisältönä. Puolestaan se, mikä voi olla ajatuksen sisältö, on olevaa. "Olla olemassa on olla ajateltava (noeettinen)". Koska paradigma itsessään ei ole rajattu, se ei ole oleva, vaan se kuuluu Yliolevaan eli on "osa" jakamatonta Jumalaa. Paradigman luomiskyky siis perustuu siihen, että se määrittelee, rajaa, ja juuri määrittelemällä ja rajaamalla se tekee asiat ajateltaviksi ja samalla myös oleviksi. (Lisää ajattelun ja olevan suhteesta, ks. Perl 2007, 5-16.)